Monipuolinen lyömäsoitintaiteilija Janne Tuomi otti yhteyttä ja tiedusteli tulisinko avustamaan Osuma-ensembleä Musica Nova-festivaaleilla. Esitettävänä olisi Gérard Griseyn järkäle Le noir de l’étoile kuudelle perkussionistille ja ääninauhalle. Lupauduin oitis ja jäin odottelemaan millainen paketti Tampereelta saapuisi. Ranskalainen spektrimusiikki ei varsinaisesti ole ykkösosaamisaluettani joten en tuntenut teosta ennestään.

Lähes 150-sivuinen nuotti saapui oheismateriaaleineen ja aloitin selvittelyn. Selviteltävää riittikin koska kävi pian ilmi että nauhaosuus oli merkitty nuotteihin varsin suurpiirteisesti. Teos oli valmistunut 89-90 ja silloin tuo elektroniikkaosuus oli soitettu adat– ja dat-nauhoilta. Nämä oli myöhemmin siirretty modernimpaan muotoon tietokoneelle.

Nauhaosuuden perusidea oli kuusi eri klikki- ja ohjeraitaa, yksi jokaiselle perkussionistille. Tämä mahdollistaa monimutkaiset polytempolliset rakenteet, esimerkiksi heti ensimmäisessä osassa on yhtäaikaa käytössä tempot 65, 60, 75, 90, 105 ja 120. DVD:ltä löytyi 2 x 7 ääniraitaa, 6 eri klikkiraitaa sekä yksi raita jossa luettuna pelkät nuottien harjoitusmerkit. Nämä oli jaettu kahteen osaan, luultavasti siitä käytännön syystä ettei adat-nauhan pituus (noin 40 minuuttia) riittänyt koko teoksen mittaiseen klikkiraitaan. Perkussio-osuuksien välissä – ja hiukan päällekkin – teoksessa soi pulsarien säteilystä muokattu ääniraita.

Nuo pulsarinauhoitukset aiheuttivat hiukan salapoliisityötä. Nuotin mukana oli klikkiraitojen lisäksi kaksi aiff-tiedostoa: pulsar_dat.aiff ja texts_dat.aiff. Jälkimmäisessä oli puhuttu alustus kolmella eri kielellä ja ensimmäisessä yli 46 minuuttia pulsariääniä. Nuottiin oli merkitty ainoastaan kaksi paikkaa missä pulsarinauhoitus käynnistetään. Lisää kahvia keittymään.

Paketissa tuli myös pdf jossa oli skannaus alkuperäisen datin sisällysluettelosta sekä lisäinformaatiota italiaksi. Tässä vaiheessa kannattanee mainita että nuotti + audio-ohjeistus nauhalla taas oli ranskaksi. En itse puhu kumpaakaan kieltä.  “The dat_pulsar folder contains the stereo audio file extracted from the digital transfer of the master datum, formatted at 44.1 kHz 16 bit. The audiofile time matches that of dat. The dat does not have program number” kertoi google translate ja jatkoin ihmettelyä. Pulsarinauhoituksessa oli ääniä kolmesta eri tähdestä, nuotti puhui vain kahdesta ja kaikki nauhoitukset vaikuttivat olevan aivan liian pitkiä: noin 15 minuuttia per tähti. Grisey itse oli kuollut vuonna 1998 joten säveltäjältäkään ei ollut enää mahdollisuutta kysyä neuvoa.

Löysin onneksi teoksesta pari nauhoitusta ja onnistuin niitä kuuntelemalla selvittämään arvoituksen. Käytössä oli vain kaksi ensimmäistä pulsarinauhoitusta (Vela– ja PSR B0329+54-tähdet) ja molemmat feidattiin pois käsin. Samalla selvisi myös että clicknauhojen jälkimmäinen puolisko pitää pysäyttää erikseen yhdessä kohdassa.

Esityspaikkana toimi Temppeliaukion kirkko ja Osuma sijoittui – kuten nuotissa ohjeistettiin – yleisön ympärille. Tämä tarkoitti siis kohtuullisen pitkiä kuulokepiuhoja: koko kierros yleisön ympäri oli noin 100 metriä. Kolvasin muutaman adapterin ja linkitin kuuntelut xlr-kaapeleilla. Loppu olikin sitten helppoa: Bright toimitti tekniikan, bändi soitti ilman vahvistusta ja pa-pinoon ajettiin vain nuo edellämainitut pulsariäänet. Normikeikka.

Yleistä: d&b:n pa, 270m mikkikaapelia, läppäri + Focusrite 8in/8out äänikortti + Reaper. Kerrat jolloin aioin vahingossa kirjoittaa “pultsari”: noin 100.