Sähkökitarakvartetti

Sähkökitarakvartetti on 2017 perustettu yhtye joka – kuten nimestä voi päätellä – soittaa nykymusiikkia neljällä sähkökitaralla. Vuonna 2020 kvartetti kehitteli suunnitelman tilata kahdeksan uutta sävellystä ja äänittää vuosina 2021-2022 neljä levyä jotka sisältäisivät sekä nuo uudet teokset että vanhaa ohjelmistoa. Koneen Säätiö antoi myönteisen apurahapäätöksen joten projekti pääsi alkamaan 2021 ensimmäisten äänitysten ollessa sen vuoden marraskuussa.

Olin työskennellyt yhtyeen kanssa jo aikaisemmin joten kuvio oli sinällään suhteellisen selkeä. Haasteina oli lähinnä äänitysajan pituus (kaksi vuotta), teosten suuri määrä (16) ja muutamien sävellysten vaatimien erikoisjärjestelyiden toteuttaminen pysyen aikataulussa. Lisää kahvia.

Äänityspaikaksi valikoitui Ambience-studio Helsingin Herttoniemessä. Valintaan vaikutti mm. sijainti kvartetin treenitilojen lähellä sekä projektiin sopiva laitteisto. Studiosta löytyvä pa-laitteisto osoittautui myös tarpeelliseksi, mistä lisää myöhemmin. Iso bonus oli myös studion omat kitaravahvistimet jotka toimivat varalaitteina jos bändin omissa ilmeni ongelmia.

Perusideana projektissa oli yhtenäisen saundin luominen kaikille neljälle levylle joten pyrin pitämään perusmikityksen pitkälti samana eri äänityssessioiden välillä. Kvartetti soitti suurimmaksi osaksi samaan aikaan isossa äänitystilassa puoliympyrässä. Vahvistimien lähimikityksen lisäksi käytössä oli myös kaksi stereoparia muualla tilassa. Käytössä oli myös mikrofonit sähkökitaran akustisen äänen taltiointiin sekä kontaktimikrofoneja.

Suurin osa kappaleista oli äänittäjän näkökulmasta aika suoraviivaisia. Muutama otto joka osasta tai koko biisistä ja lopuksi näistä editoimalla lopullinen versio.

Muutama kappale tarjosi sitten enemmän pähkäiltävää. Daniel M Karlssonin Mutually Exclusive Continuities on teos viidelle sähkökitaralle jotka prosessoidaan tietokoneen kautta. Koska teoksessa ei käytetä perinteisiä kitaravahvistimia, käytin tässä tuota studion pa-laitteistoa tilasaundin luomiseen. Tämä kappale taisi olla myös yksi harvoja missä käytimme kuulokekuuntelua koska prosessoinnista johtuen oman soiton erottaminen kokonaisuudesta oli hankalaa.

Hafdís Bjarnadóttirin Hyrnan IV taas osoittautui haastavaksi sen vaatiman äärimmäisen keskittymisen takia. Pelkäsimme ettei studioaika riittäisi kappaleen äänittämiseen liveottoina joten yhtye äänitti vaikeimmat osuudet kotistudioissaan ja ajoimme ne sitten reamp-systeemillä vahvistimiin Ambiencessa. Loppujen lopuksi suurin osa kappaleesta onnistuttiin kuitenkin äänittämään perinteisellä tyylillä.

Puhtaasti äänityshaasteista isoimmaksi muodostui eri häiriöäänten siivoaminen äänityksistä. Osa kappaleista – kuten Clara de Asisin hieno Everyday less, less everyday – sisältää runsaasti hiljaisuutta jossa pienikin pörinä tai pedaalien naksuminen häiritsee ikävästi. Surinoiden metsästyksessä iZotopen guitar de-noise- ja spectral de-noise-plugarit olivat korvaamaton apu (ei sisällä kaupallista yhteistyötä). Pedaalien naksunnat poistelin käsityönä joko leikkaamalla palasia audiosta tai automatisoimalla eq:n naksahduskohdalla leikkaamaan ylemmät taajuudet pois ääniraidalta. Jälkimmäinen kuulosti usein luonnollisemmalta kuin koko audion leikkaaminen.

Tätä kirjoittaessa levyt I-III on jo julkaistu ja viimeisen IV-levyn miksaukset ovat loppusuoralla ja se ilmestynee lokakuun loppupuolella. Normikeikka.

Levyt I-III sekä muuta SKK-materiaalia löytyy täältä: linktr.ee/sahkokitarakvartetti

Mi.Mu-hanskat

Pekka Saarikorpi otti 2019 yhteyttä ja aiheena oli jälleen Ableton Liven ohjaaminen samalla liikkuen ja tanssien. Olimme painineet aiheen kimpussa jo 2017, mutta nyt oli tarve ohjata tietokonetta täysin langattomasti.

Oma ehdotukseni oli käyttää TouchOsc-appia. TouchOsc on mobiililaitteissa pyörivä ohjausympäristö jonka käyttöliittymä on käyttäjän määriteltävissä.

TouchOsc-kokeilut olivat sinällään ihan lupaavia, mutta Pekka oli samoihin aikoihin kuullut myös Imogen Heapin kehittämistä Mi.Mu-hanskoista jotka mahdollistaisivat monipuolisemman midi-ohjauksen ja myös vapaamman liikkumisen. Näihin lopulta myös päädyttiin.

https://www.instagram.com/p/B7MLDKlh-wr/ 

Pekka hoiti Mi.Mu-hanskojen ohjelmoinnin joten minun ratkaistavaksi jäi pari pähkinää Ableton Liven päässä. Hanskat toimivat sensoreilla jotka mittaavat sormien asentoja (näillä ohjelmistolle voidaan opettaa esim. “nyrkki” ja “avokämmen”-tyyppisiä komentoja) sekä mm. kiihtyvyyttä ja käsien asentoja eri akseleilla. Järjestelmä ei ymmärrettävistä syistä voi olla yhtä absoluuttisen tarkka kuin perinteinen midi-ohjain joten välillä nuotteja jäi soittamatta ja välillä niitä tuli liikaa. Nyt lisää kahvia.

Ajosessioon päätyi lopulta kolme “turvaverkkoa”. Ensimmäiseksi rakensin Max for Live-palikan joka mahdollisti Liven master scenen laukomisen taaksepäin. Ohjelmasta löytyy midi-ohjattavat napit laukaistavan scenen hakemiseen ja laukaisemiseen siirtyen samalla eteenpäin. Tämä Max-palikka vastaanottaa taaksepäin-komennon hanskoilta ja lähettää sen jälkeen IAC-väylää pitkin Livelle käskyn siirtää laukaistavaa Scene-paikkaa 2 askelta taakse (tai ylöspäin) ja sen jälkeen vielä käskyn laukaista tuo scene. Lopputuloksena on Scene-laukaisu “taaksepäin” ohjelmoinnissa. Samalla opin että näitä käskyjä ei saa lähettää liian nopeasti, 150ms välein lähetetyt komennot tuntuivat toimivan luotettavasti.

Tässä välissä on hyvä valottaa tuota IAC-väylää. Tuolla väylällä voi ohjata OSX-laitteissa midi-dataa eri ohjelmien välillä. Vähemmän käytetty kikka on ohjata tuon kautta midi-dataa takaisin samaan ohjelmaan. Tällöin voidaan Liven kanavatasolla (missä nuo Max for live-palikat operoivat) tehtyä mididataa ajaa takaisin Liven midi-inputteihin ja käyttää sitä Liven Midi Remote-puolen ohjaukseen, kuten esimerkiksi juuri noihin Scene Launch-käskyihin. Windows-puolella on myös pari vaihtoehtoa vastaavaan reitittelyyn.

Toinen “turvaverkko” oli midiraita jossa oli ohjelmoituna nuotteja jotka – jälleen IAC-väylän kautta – laukaisisivat Scene Launch-komennon automaattisesti tietyn ajan kuluttua. Tällöin ääniohjelmointi rullaisi eteenpäin (tosin hiukan myöhässä) vaikka yhteys Mi.Mu-hanskojen kanssa katoaisi kokonaan.

Viimeiseksi lisäsimme vielä kolmannen pikku Max-apulaisen joka rajoitti eteenpäin/taaksepäin-komentojen virtaa. Jos Live sai esimerkiksi käskyn laukaista ohjelmointi eteenpäin jätetään sen jälkeen kahden sekunnin ajan sama komento huomioimatta. Tämä helpottikin huomattavasti tuplakomentojen kanssa.

Bonuspähkinöinä oli vielä Mi.Mu-hanskojen langattoman yhteyden ihmettelyä. Hanskat toimivat WLAN-yhteydellä joten ruuhkaisia WLAN-kanavia pitää väistellä ettei kommunikaatiossa ole viiveitä. Onneksi ohjaussoftassa on sisäänrakennettu WLAN-skanneri. Wifi Explorer Lite vaikuttaa hyvältä ilmaiselta vaihtoehdolta.

Ps. Kiitokset Aku Raskille tuon IAC-väyläkikan neuvomisesta.

Wusheng Companyn “Trog” (Musiikki ja äänisuunnittelu: Pekka Saarikorpi) Kanneltalossa vielä 25.1., 30.1. ja 31.1. 

Penninvenyttäjät osa 1

#Normikeikka on ollut viimeaikoina hiukan kiireinen josta on seurannut valitettava radiohiljaisuus. Väljempiä aikatauluja odotellessa aloitetaan tässä uusi #Penninvenyttäjät-osio.

Oletettavasti meillä kaikilla on budjetti joskus tiukemmalla. Itse miksasin monta vuotta omalla pajalla (lue: kimppakämpän nurkassa) JBL:n Control 1-kaiuttimilla koska muuhun ei silloin ollut varaa. Noita Control ykkösiä näkee siis yleensä ravintoloitten asennuskaiuttimina. Voi niillä näköjään myös miksata.

Mutta päivän aiheeseen. Tässä yksi penninvenytyskikka mitä tuli käytettyä vuosia. Rumpuiskujen korvaaminen miksauksessa sampleillä on kohtuullisen yleinen miksaustoimenpide, joka ikävästi vaatii melkein jokaisessa DAW:ssä ylimääräisiä investointeja. Esimerkiksi ProToolsissa yleinen Soundreplacer maksaa kolmisensataa dollaria. Aika paljon rahaa kun oli silloin nuo opintolainatkin maksettavana.

Kun olin editoinut käsin lähes jännetuppitulehdukseen asti uusia sampleja soitettujen päälle oli aika keksiä jotain muuta. Olin siirtynyt Reaper-äänitysohjelman (joka on 60 dollarin lisenssillään jo sellaisenaan yksi #penninvenyttäjät-vinkki) käyttäjäksi ja siitä löytyi vakiona palikat kiertotiehen. Nyt lisää sitä kahvia.

Ensimmäiseksi tarvitsemme keinon muuttaa rumpuraidan audio midiksi. Tämä onnistuu Reaperin ReaGate-efektillä. Sinänsä normaali gate-efekti sisältää myös option lähettää haluttu midinuotti päälle/pois-pari gaten avautuessa/sulkeutuessa (aktivoi “Send MIDI on open/close”). Vasemmalla olevalla threshold-säätimellä voi hienosäätää miten herkästi nuotteja tehtaillaan. Release/hold-säätimillä taas voi hienosäätää soitettavan nuotin ja soivan soundin pituuutta jos se on tarpeellista. Riippuen audioraidan sisällöstä joku 15-40ms on hyvä lähtökohta.

replace1

Audio on nyt muutettu midiksi. Samplejen soittamiseen Reaperistä löytyy nimihirviö ReaSamplOmatic5000 (kuka näitä oikein keksii?). Browse-nappulalla haluttu samplerumpu sisään ja jos kaikki meni nappiin pitäisi samplerummun soida nyt alkuperäisen raidan rytmiin. Attack/release/Pitch offset-säädöillä voi muokata samplen soundia. Aaltomuodon vasemmasta reunasta voi raahata aloituspaikkaa myöhemmäksi jos samplen ajoitus on pielessä. Miinuspuolena tässä ratkaisussa toki on dynamiikan puute. Sama sample joko soi tai ei soi.

replace2

Ja jos haluat käyttää alkuperäistä raitaa samplekorvatun rinnalla tee siitä alkuperäisestä raidasta kopio ennen näitä toimenpiteitä.

#Normikeikka.

 

Mikrofonit ja “mikrofonit”

Äänittäessä pyritään yleensä mahdollisimman “läpinäkyvään” tai “esittävään” lopputulokseet. Silloin tällöin on kuitenkin pieni tai isompi väritys tai suorastaan tuhoaminen tarpeen. Tässä muutamia mietteitä ja anekdootteja aiheesta. Lisää kahvia.

mikkikollaasi

Vaikka itse vierastankin “ennen oli paremmin”-ajattelua niin kieltämättä äänen tuhoaminen _oli_ astetta hauskempaa ennen izotope trash-tyyppisiä “instant-vääristimiä”.

“Kaiutin mikrofonina” lienee se yleisin keino astua perinteisen äänitystekniikan ulkopuolelle. Kaiutinelementti bassorummun mikrofonina kuuluu ihan studioiden peruskattaukseen. Itse käytin kerran varastosta löytynyttä kotistereoiden 3-tiekaiutinta kun oma “äänityskaiutin” unohtui työhuoneelle. Hyvin päästiin näinkin maaliin. Näytti toki myös hyvältä valokuvissa.

Astetta eksoottisempi ratkaisu on käyttää kuulokkeita mikrofonina. Sopivat liitinadapterit kehiin ja äänitys onnistuu jopa stereona. Tuloksena on isommilla kuulokkeilla usein “nuhaisempi” ja “gramofonimaisempi” soundi ja pienemmillän nappiluureilla sitten tylympää rutinaa. Ipodin nappiluurit teipattuna akustisen kitaran kanteen on tullut myös vastaan livekeikoilla.

Kun ei kaiuttimet ja kuulokkeet enää riitä täytyy alkaa mikittämään kaikkea muuta resonoivaa. Esimerkiksi filmikelan kotelo toimii kontaktimikitettynä hienosti mikrofonina. Taajuusvaste ei ainakaan ole enää liian todenmukainen. Tässä esimerkiksi nuo lisärummut noin ajasta 6.00->biisin loppuun on äänitetty pelkästään tuollaisella 20 sentin kokoisella filmikotelolla (kts. kuva biisin alla).

filmipurkki
Yhdessä studiossa (olikohan tämä Jukka Orman legendaarinen Lenin Karma Total Sound Kaapelitehtaalla?) roikkui seinällä kokonainen tiskiallaskokonaisuus kontaktimikitettynä. Sellainen astetta rajumpi peltikaiku.

Joskus taas on pakko mennä vielä syvemmälle. 90-luvun lopulla olimme äänittämässä Giant Robot-yhtyeen ensimmäistä ep:tä ja työn alla oli beatbox-raitaan “joku oudompi soundi”. Päädyimme ajamaan beatboxauksen Schallerin wah/yoy-pedaalin läpi isoon tarkkailukaiuttimeen. Kaiuttimen päällä oli resonoimassa akustinen kitara viritettynä avoimeen sointuun. Kaiutin/kitara-yhdistelmä mikittämällä saatiin aikaan tämä levylle päätynyt puhina. Tai ainakin nämä ainesosat muistan 20 vuotta myöhemmin. Normikeikka.

Pink Twins Infinity

infinity-logo_rgb_square400

Pink Twins-duo Juha ja Vesa Vehviläinen ovat tarjonneet muutamankin Normikeikan vuosien varrella. Olen masteroinut kaksikolle mm. kahdeksan tunnin mittaisen audio/video-dvd:n ja 10″ vinyylin jossa on B-puolella 50 päättymätöntä uraa.
Tällä kertaa projektina oli teos “Infinity” ARS 2017-näyttelyyn. Nettiselaimessa pyörivällä Infinity-sivulla kävijät pystyvät tekemään oman miksauksensa Pink Twinsin lähdemateriaalista. Ja siitä päästäänkin tämänkertaiseen haasteeseen: tuo lähdemateriaali pitäisi “masteroida” ja sitä oli yli 300 tuntia. Keitin lisää kahvia.

Äänitöissä on usein kyse ongelmanratkaisusta ja tämä oli täsmälleen sitä. Jos olisin masteroinut tuon määrän audiota edes osapuilleen samalla pieteetillä kuin esimerkiksi levymasterit, menisi siihen oletettavasti kymmeniä työpäiviä. Piti selkeästi keksiä jotain muuta.

pinktwins3
Vaihtoehtoinen lähestymistapa oli tarpeen myös sen takia että sivulla miksataan siis useampi audioraita yhteen. Maksimissaan näitä on samanaikaisesti neljä päällekkäin ja yhdistelmät olisivat täysin satunnaisia. Aloinkin tutkia spektrianalysaattorilla millaisia summautumisia noista yhdistelmistä keskimäärin tulee ja samalla seurailin M/S-tasojen kasautumista.

pinktwins2

Näiden pohjalta sain aikaan masterointiketjun tai “-automaatin” joka mielestäni keskimääräisesti paransi ja selkeytti lopputulosta. Nyt pitikin enää keksiä miten tuo +300 tuntia materiaalia prosessoitaisiin helpoiten ketjun läpi. Onneksi ratkaisu oli lähellä: Reaper-daw:stä löytyi Batch Converter-toiminto jolla voi mm. prosessoida halutun listan äänifileitä au/vst-ketjun läpi.
Audion käsittely hoitui lopulta suoraan Pink Twins-työhuoneella, jonne vain toimitin tuon kasaamani efektiketjun. Todellista etätyöskentelyä. Pari vuorokautta kuulemma meni laskennassa. Normikeikka.

PT-studiolive400

 

Pink Twins Infinity edelleen aktiivisena osoitteessa pinktwinsinfinity.com.